Nuoruuden matka Pariisiin
vahvisti Sirpa Kähkösen
kirjailijakutsumusta
Uusimmalla teoksellaan
Finlandia-ehdokkaaksi noussut kirjailija Sirpa Kähkönen esiintyi tiistaina
23.11. Hämeenlinnan pääkirjaston Larin Kyösti-salissa. Kähkösen esitystä
seuraamaan saapui yleisöä sekä salin että avaran portaikon täydeltä.
Kirjailija kertoi aluksi nuoruuden kokemuksistaan Pariisissa, missä vietetty
aika antoi merkittäviä sysäyksiä hänen elämänuralleen kirjoittajana.
- Metropolit yllyttävät taiteen tekemiseen. Minulle Pariisi oli iso koulu,
missä sain oppia, että ei voi ole olla taiteilija, jollei ole rohkeutta olla
yksin. En halunnut mitään muuta kuin kirjoittaa, mutta kirjoittamaan ryhtyminen
tuntui kovin vaikealta. Rodin-museossa tutustuin tämän mestarin uran
alkuvaikeuksiin ja opin sen, että ennen kuin alkaa tehdä jotain suurta työtä,
joutuu aluksi etenemään hyvin pienin askelin.
Kähkösen mielestä metropolit yllyttävät taiteen tekemiseen niitäkin, jotka
vielä empivät omia kykyjään ja voimiaan.
- Pariisihan on yhtä valtavaa teatteria, missä itse voi olla katsojana. Esimerkiksi Schjerfbeck-näytelmääni sain Pariisista paljon aineksia, kun katukahviloissa ja puistoissa istuskellessani tarkkailin ihmisiä, heidän eleitään ja olemuksiaan.
Äidin päiväkirjoihin
haudatut haaveet
Sirpa Kähkösen uusimman romaanin 36 uurnaa yhtenä lähtökohtana ovat vuonna 2022 kuolleen oman äidin päiväkirjat, joita kirjailija luki äitinsä kuoleman jälkeen.
- Äidin kanssa emme koskaan jakaneet sisimpiä tuntojamme. Hän jäi minulle vieraaksi monella tasolla. Oli suuri järkytys lukea äidin unelmasta tulla kirjailijaksi. Äitini kuului sotien jälkeiseen sukupolveen, jonka äidit ja isätkin harvoin saivat toteuttaa unelmiaan ja pyrkimyksiään. Heidän haudattuja haaveitaan ovat toteuttaneet seuraavat sukupolvet. Mietin olenko minäkin toteuttanut äidin salaisia haaveita.
Sodan jälkeisen ajan vanhemmuus oli Kähkösen mukaan väsynyttä. Lapsille ei jaksettu antaan paljoakaan hellyyttä. Rankat vuodet rintamalla veivät miehiltä kokemukset isän onnesta. Kuritusväkivalta oli perheissä yleistä, lasten itsetuntoa nujerrettiin vitsan voimalla.
- Periksi ei anneta on hyvä ja huono neuvo. On hyvä omata sisukkuutta pyrkiä päämäärään, mutta joskus on viisasta osata antaa periksi. Uusimman kirjani päähenkilö suorastaan uupuu ylivastuullisuuten ja liikaan suorittamiseen.
Kirjailijavieras Larin Kyösti -lavallaYleisöä riitti myös portaille ja ylätasanteelle
Kirjailija jakaa nimikirjoituksia uusimpaan kirjaansa
Sirpa Kähkösen Hämeenlinnan vierailu liittyi Suomen ranskayhdistysten liiton Club de Amis maakuntatapahtumien sarjaan. Tilaisuuden järjestäjä oli Hämeenlinnan suomalais-ranskalainen yhdistys yhteistyössä Hämeenlinnan kirjaston kanssa.
Teksti: Tuula Heinänen
Kuvat: Riitta Takkula-Ollila
Pirjo Keskinen-Vento