sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Madame Sévigné ja Ninon de Lendes - ranskalaisten salonkien kuulut kaunottaret

 

 

                                                     Nuori Marie de Rabutin-Chantal (Sevigné)
                                                       kuvattuna vuonna 1644 häidensä aattona
                                                      (Musées de vitré (Pierre Devred)                                                                                                                                                  

Kirjalliset salongit olivat 1600-luvun Ranskassa taide-elämään, tapakulttuuriin, muotiin ja moraalin muodostumiseen merkittävästi vaikuttava ilmiö. Useimpia salonkeja hallitsivat naiset. Heistä kuuluisin oli rakkauden mestariksikin kutsuttu pariisilainen kurtisaani Ninon de Lendes.
Pariisilaisten seurapiirien merkkihenkilö oli myös  markiisitar Marie de Sévigné, jonka yli 1000 kirjettä tyttärelleen kertoivat eloisasti ja tarkkanäköisesti tuon ajan aatelisten elämäntavoista ja kodeista sekä erityisesti pukeutumisesta. Muodin merkitys ranskalaiseen eliittiin kuuluvien naisten elämässä oli hyvin suuri.

Ninon ja madame Sévigné olivat  perjantaina 19.11. Hämeenlinnan suomalais-ranskalaisen yhdistyksen järjestämän Ranskalainen salonki-illan ohjelmassa esitysten aiheena. Heistä olivat kertomassa historioitsija, kirjailija Riikka Maria Rosenberg ja kielentutkija, ranskan kääntämisen yliopiston lehtori, vuodesta 2018  Koneen Säätiön johtaja Ulla Tuomarla.

Riikka Maria Rosenberg on kirjoittanut  tänä vuonna julkaistun romaanin Ninon -rakkauden mestari. Yhdessä Ulla Tuomarlan ja käännöstyöryhmän kanssa hän ollut mukana   kirjan Markiisitar de Sévignén kirjeet suomennus- ja toimitustyössä.Vuonna 2020 julkaistuun  suomennokseen on koottu yli 140 kirjeen valikoima, johon sisältyy kattava historiallinen johdanto päähenkilön elämään.

Rosenbergin ja Tuomarlan eloisassa esittelyssä Salonki-iltaan saapunut yleisö sai kuulla kiinnostavia ja hupaisiakin tosiasioita näiden liki 400 vuotta sitten syntyneiden kiehtovan  epäsovinnaisten naisten maailmasta, tunteista ja ajatuksista.
Saimme muun muassa oppia sen, että kurtisaanit eivät suinkaan olleet prostituoituja.
- Kurtisaani oli oppinut, intellektuelli seuralainen, jolla oli löyhä moraali,  kiteytti Rosenberg.

Markiisitar de Sévigné edusti omassa säädyssään aikansa naisihannetta käytöksen, elämäntavan ja pukeutumisen puolesta. Hänen puolisonsa kuoli kaksintaistelussa jo 24-vuotiaana.
Uutista miehensä kuolemasta realistinen madame kommentoi tokaisemalla kaunistelemattomasti ”vihdoinkin tiedän, missä hän nukkuu yönsä.” Markiisittaren elämä jatkui vilkkaana, mutta uutta puolisoa hänen vierelleen ei tullut. Tyttäreensä ja poikaansa hänellä oli lämmin suhde. Tytär oli hänelle erityisen rakas.

 

Salonki-iltaa vietettiin tilausravintola parinkymmen osallistujan joukolla Wisahovin tunnelmallisissa juhlatiloissa. Monille tämä entisen Siipikarjanhoitokoulun päärakennuksessa sijaitseva tilausravintola oli uusi tuttavuus. Vuonna 1920 valmistuneen rakennuksen alkuperäinen tehtävä päättyi vuonna 1989. Vuosina 2003-2005 yrittäjät Leena ja Seppo Sivén uudistivat tilat juhla- ja virkistyskäyttöön. Vuodesta 2021 uusi omistaja Kultaperho Oy jatkaa  toimintaa.

 

                                            Illan vieraat: Ulla Tuomarla ja Riikka Maria Rosenberg

 

      

                                           Juhlapöytä odottaa vieraita

                                              Juhlapöydässä oli tunnelmaa

               

                                           Vieraamme ja seuran puheenjohtaja Riitta Takkula-Ollila

 

                                                     Lukemista: olkaa hyvä!




                          

                         
                                                   Teksti: Tuula Heinänen
                                                    Kuvat: Marja Peltoniemi, Sinikka Ritoranta,  Riitta Takkula-Ollila
                                                    Blogin päivitys: Pirjo Keskinen-Vento

 

 

maanantai 1. marraskuuta 2021

Très délicieux! Ranskalaisen ruuan ilta toi taas kokkaajat koolle

 

Jo vankaksi perinteeksi muodostuneesta ranskalaisten herkkujen kokkausillasta on aina jäänyt osanottajille iloinen mieli ja hyvä maku suuhun. Näin tapahtui taas, kun 15 yhdistyksemme jäsentä kokoontui esiliinoin vyötettyinä valmistamaan ranskalaista illallista perjantaina 29.10. Nummen koulukeskuksen hienon opetuskeittiön avariin tiloihin.
Lähes kaikki mukana olijat ovat jo kokeneita ranskalaisherkkujen kimppakokkaajia ja tuttuja toisilleen. Pääkokkimme oli jälleen Ammattiopisto Tavastian ravintola- ja catering- alan lehtori Riitta Grönqvist, jonka tutussa, rohkaisevassa ohjauksessa työryhmät ahkeroivat keskittyneesti ja hyvässä yhteishengessä.
Ennen kuin niin pitkälle päästiin oli muutama aktiivinen asian harrastaja ansiokkaasti hoitanut  pitkän listan mukaiset tarvikeostokset ja isojen kassillisten roudaamisen paikalle.

 ***

Illallisen alkuruokana nautittu samettisen pehmeä, kermainen Créme Ninon eli ranskalainen hernesosekeitto saa hempeän värinsä ja hienon makunsa keittämättä soseutetuista pakasteherneistä.

Pääruokana oli Coeur de filet Provencale – kokonaisena kypsennettyä naudan sisäfile kera punaviinikastikkeen, valkosipulivoin, valkosipuliperunoiden ja vokkikasvisten. File oli mureaa ja tykötarpeet suussa sulavan maukkaita.

Makuhermoja hellivän kokonaisuuden kruunasi jälkiruoka, liekitetty Crêpes Suzette itse valmistetun vaniljajäätelön kera. Parfait!

Ranskalaiseen illalliseen kuuluvat tietysti myös huolella valitut viinit ja rattoisa seurustelu. Pääkokki Riitta Grönqvistille  kohotettiin maljat isojen kiitosten kera.



 

patonkia, olkaa hyvä - ja nyt tehdään annoksia


Riitta Grönqvist näyttää kuinka liekitys sujuu 
 
                                           jälkiruoka saa veden kielelle

                                      Seuran puheenjohtaja Riitta Takkula-Ollila
                                      kiitti kaimaansa Riitta Grönqvistiä hyvästä
                                      opetuksesta
                          

                                           teksti: Tuula Heinänen, kuvat: Riitta Takkula-Ollila,
                                                                                             Pirjo Keskinen-Vento