- Suomentajalta vaaditaan kielitaidon lisäksi etenkin kulttuurituntemusta ja myös rytmitajua. Kaikilla kielillä on oma perusrytminsä, lisäksi kääntäjän on tärkeä hakea kirjailijan hengityksen rytmiä, jotta lopputulos tekee oikeutta alkuperäisteokselle, kääntäjä Lotta Toivanen tiivistää näkemystään työnsä vaatimuksista.
Ranskan ja englannin kielistä
suomentava Toivanen korostaa, että jokainen suomennos on aina tulkinta ja siksi
erilainen eri kääntäjillä. Kääntäjä joutuu monipuolisesti haastavassa
tehtävässään käyttämään usein myös tutkijan taitojaan ja tekemään erikoisiakin
ratkaisuja.
Jo 30 vuotta kääntäjänä toiminut Toivanen on suomentanut 80 teosta yli 30
kirjailijalta. Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt mm. Suomen
Yleisradiossa ja EU-kääntäjänä ennen päätoimiseksi suomentajaksi ryhtymistä.
Lotta Toivanen oli kääntäjävieraana
Hämeenlinnan pääkirjaston Avolavalla tiistaina 28.3. Vierailu toteutui
Hämeenlinnan suomalais-ranskalaisen yhdistyksen ja kirjaston yhteistyönä.
Tarkkaavaisia kuulijoita oli paikalla 40.
epätavanomainen
elämäkertateos
Viime vuonna kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaneesta Annie Ernaux´sta on tullut suomennostyön myötä Toivaselle erityisen rakas kirjailija. Ranskalaisen Ernaux´n romaanin Vuodet- kääntäminen on ollut mielenkiintoinen ja haastavakin tehtävä.
- Vuodet on elämäkerta, mutta epätavanomainen. Minä-muoto tulee kirjassa
vastaan vain yhden kerran. Kyseessä on kollektiivinen elämäkerta, johon
sisältyy olennaisesti myös kirjailijan muistoihin kytkeytyvää sotien jälkeisen
Euroopan ja sen asukkaiden historiaa. Hänen tyylinsä on raportoivaa ja
sosiologista, rytmiltään virtaavaa ja lempeästi itseironista.
Hämeenlinnan kirjastossa Toivanen ilahdutti kuulijoitaan lukemalla Vuodet-kirjasta ensin ranskaksi, sitten suomennoksena yli 80-vuotiaan kirjailijan ajatuksia muistoista ja muistista.
”Kerran haihtuvat kertaheitolla kaikki nuo kuvat, niin kuin kuin ovat haihtuneet ne miljoonat kuvat, jotka aikoinaan olivat nyt jo puoli vuosisataa sitten kuolleiden isovanhempiemme ja sittemmin kuolleiden isovanhempiemme mielissä. Heidän mielikuvissaan esiinnymme pikkutyttöinä ympärillämme ihmisiä, jotka kuolivat jo ennen syntymäämme, samalla tavoin kuin meidän muistikuvissamme omat lapsemme esiintyvät pikkuisina vanhempiemme ja koulutovereittemme vieressä. Ja jonain päivänä olemme itse omien lastemme muistoissa ympärillämme lapsenlapsia ja muita ihmisiä, jotka eivät ole vielä syntyneet… Muisti yhdistää vainajat eläviin, todelliset ihmiset kuviteltuihin, unikuvat historiaan.”
Lotta Toivanen lukee
Teksti: Tuula Heinänen
Kuvat: Sinikka Ritoranta
Riitta Takkula-Ollila
