sunnuntai 8. joulukuuta 2024

Betonipään kanssa Ranskaan, Ranskassa ja takaisin Suomeen

 

Kirjailija, dramaturgi Riikka Ala-Harjan esitys otsikolla Ranskani ja ranskani tiistaina 3.12. Hämeenlinna pääkirjastossa sai kiinnostuneita – ja kiitollisia kuulijoita Leino-salin täydeltä.

Illan erityisen antoisa osuus oli kirjailijan ääneen lukema novelli, maukas kuvaus omista Ranska-kokemuksista ja kielen oppimisen haasteista.
Riikka-tytöstä 7-vuotiaana tehty veistos, betonipää, kulki (v.2004) mukana Suomesta Ranskaan auton tavaratilassa froteepyyhkeisiin käärittynä ja palasi takaisin Suomeen samoin varustettuna seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 2011.

Vuodet Normandian maihinnousurannoilla olivat alkuun haastavaakin kielen opettelua, tutustumista ranskalaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin.
Paluumatkalla Suomeen seitsemän vuotta myöhemmin kyydissä oli myös Ala-Harjan ja hänen ranskalaisen miehensä tytär.
Kolmen vuoden kuluttua Ala-Harja palasi uudestaan Ranskaan, missä lapsi on ollut isän luona. Appivanhemmat kestitsevät kampasimpukoilla ja kermaisella omenatortulla. Tytär palaa äidin kanssa Suomeen.
Ranskan kokemukset ja tunnelmat heijastuvat Ala-Harjan laajassa tuotannossa etenkin romaanissa Maihinnousu sekä Ala-Harjan valokuvaaja Elina Brotheruksen Off Season-teokseen teksteissä.

Ala-Harja sanoo olleensa aina freelancer, jokainen työpäivä erilainen.
Nykyisin hän mm. opettaa teatterikoulussa kirjoittamiseen painottuvalla linjalla. Myös oma tuottelias kirjailijantyö jatkuu. Helmikuussa tulee ulos ensimmäinen nuortenkirja.

Hämeenlinnassa yhdeksänvuotiaasta 19-vuotiaaksi asunut Ala-Harja käy edelleen entisessä kotikaupungissaan tapaamassa äitiään ja joitakin ystäviä.
Hämeenlinnan vierailu toteutui Hämeenlinnan suomalais-ranskalaisen yhdistyksen sekä pääkirjaston yhteistyönä.

Riikka Ala-Harja kertoo
 
Kiinnostuneita kuulijoita


Kirjallisuus ja kirjailijat kiinnostavat aina

 


                                                                                     Teksti: Tuula Heinänen
                                                                                      Kuvat: Riitta Takkula-Ollila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti